Hotelli Punkaharjussa, entisessä Punkaharjun Valtionhotellissa, on kolmella vuosisadalla yöpynyt monenlaisia matkustavaisia, joista muutamat eivät koskaan ole malttaneet kirjautua ulos. Tänäkin päivänä voit kohdata, kuulla, kokea tai tuntea jotakin, jota on vaikea selittää. Genius logi, paikan henki − vai sittenkin vanha upseeri, öiset peseytyjät ja kaunis Gretchen? Älä sano mitään, äläkä kerro heistä eteenpäin, sillä he haluavat yhä jäädä.

Voit joutua väistelemään hotellissa lentävää miekkaa. Hotellin henkilökunta ja vieraat ovat eri aikoina nähneet vanhanaikaiseen sotilaspukuun pukeutuneen arvokkaan herran hotellin käytävillä. Hänen kerrotaan huolehtivan siitä, että rakennuksessa säilytetty vanha miekka pysyy paikoillaan. Jos joku vaihtaa miekan paikkaa, se siirtyy näkymättömän käden kuljettamana aina takaisin entiselle sijalleen. Ehkä upseeri on unohtunut harjulle 1790-luvun venäläisestä varuskunnasta ja asettunut miekkoineen 50 vuoden harhailun jälkeen ensimmäiseen kunnolliseen harjulle rakennettuun taloon?

Entä jos havahdut yöllä veden loiskeeseen? Kyse on hotellin öisistä peseytyjistä. Punkaharjun hotellin siivoojien huoneessa kummitteli nimittäin jatkuvasti joka yö. Kun naiset sammuttivat valot nukkumaan käydessään, alkoi kuulua veden lorinaa. Joku kaatoi vettä kannusta pesuvatiin ja ryhtyi perusteellisesti peseytymään: kasvot, kädet, jalat… jos vain kenellä oli sisua niin kauan kuunnella. Kun siivoojanaiset kieltäytyivät nukkumasta huoneessa enää, lupautui kaksi ruotsalaista viinuria, Bergström ja Sundström, sinne nukkumaan. Aamulla juoksivat viinurit yövaatteissaan keittiöön ja käskivät naisia kiireesti tulemaan yläkerran ovelle katsomaan kahta valkoista miestä, jotka nukkujia peseytymisellään häiritsivät. Naiset eivät kuitenkaan nähneet mitään. Seuraavana yönä Hilja Rinkinen (s. 1918) tarjoutui menemään kummitushuoneeseen. Hän kertoi hartaasti rukoilleensa, ettei Jumala antaisi viattomien ihmisten kärsiä tuntemattomien ihmisten rikosten tähden. Siunattuaan itsensä hän olikin nukkunut hyvin koko yön.

Harjun rinteessä näet todennäköisesti ainakin vilaukselta metsänneidon. Tämä kuvankaunis Gretchen, 17-vuotias vitsanvarpa, helmirihma kaulallaan, istuu ehkä varvikossa katsellen järvelle auringon laskiessa. Tai ehkä hän vaeltaa pitkässä hameessaan, käsikynkässä komean saksalaisen sotilaansa kanssa. Hän on hotellin entisen omistajattaren tytär Kerttu, johon Eino Leinokin loi lempeitä katseita syksyllä 1917. Eivätkä häntä ole myöhempienkään vuosikymmenten miehet voineet unohta