Höyrylaivalla, junalla, autolla

Punkaharjun saavutettavuuteen on vaikuttanut ennen kaikkea liikennevälineiden kehitys. Kun vielä 1800-luvun puolivälissä Punkaharjulle saavuttiin ensisijassa maanteitse joko ratsain tai vaunuissa, niin 1880-luvulta lähtien paikalle pääsi myös höyrylaivalla. Vuonna 1906 avattiin rautatieyhteys Elisenvaaran ja Punkaharjun välillä, mikä lisäsi merkittävällä tavalla kansallismaiseman ja Valtionhotellin saavutettavuutta.

Olavinlinnan ja Viipurin välinen maantie kulki Punkaharjun kautta. Harjun kummassakin päässä eli Tuunaansalmessa ja Punkasalmessa olivat lossit, jotka varmistivat yhteyden mantereelle. Kesäistä harjua pitkin kiitävät ratsulähetit joutuivat tämän tästä väistämään tiellä hitaasti liikkuvia talonpoikien rattaita ja heidän karjaansa. Ensimmäiset 1840-luvulla saapuneet matkailijat tulivat Punkaharjulle nimenomaan hevospelillä.

Höyrylaivalla Valtionhotelliin

Pihlajaveden höyrylaivaliikenne vilkastui 1880-luvulla, jolloin viranomaiset merkitsivät ensimmäiset laivaväylät Savonlinnan ja Punkaharjun välille. Matkailun kannalta väylillä oli suuri merkitys, sillä tämän jälkeen esimerkiksi Pietarista pääsi Viipurin ja Saimaan kanavan kautta suoraan Savonlinnaan, josta voitiin jatkaa Punkaharjulle joko maanteitse tai sisävesilaivalla. Kaksikerroksisia Saimaan höyrylaivoja ilmestyi yhä useammin myös Valtionhotellin laituriin, josta vossikka kuljetti matkustajat ja heidän tavaransa ylös hotellin pihaan.

Höyrylaiva säilytti varsin pitkään asemansa kilpailussa maantie- ja rautatieliikenteen kanssa. Matalakulkuiset sisävesilaivat risteilivät laiturilta toiselle sokkeloisessa ja paikoin hyvinkin matalassa Pihlajavedessä ja poimivat kyytiin matkustajia ja erilaista tavaraa. Sanomalehtitietojen mukaan Savonlinna–Punkaharju- reitillä kulkivat muun muassa S/S Punkaharju, S/S Heinävesi ja S/S Don Juan.

Elisenvaarasta Punkaharjulle ja Savonlinnaan

Rautatien avaaminen marraskuussa 1906 merkitsi suurta mullistusta Punkaharjun-matkailussa. Nyt esimerkiksi venäläinen turisti saattoi nousta junaan Pietarin Suomen-asemalta, vaihtaa Viipurissa Karjalan-radalle ja matkustaa Antrean kautta Elisenvaaraan ja siirtyä siellä Savonlinnan-junaan. Aluksi yhteys oli vain Punkaharjulle asti mutta helmikuussa 1908 kiskoja pitkin pääsi Savonlinnaan saakka. Vaivalloinen ja hidas höyrylaivamatka Pietarista Saimaan kanavan kautta Savonlinnaan ja Punkaharjulle nopeutui merkittävästi. Myös kotimaanmatkailu sai piristysruiskeen uuden rautatieyhteyden ansiosta.

Punkaharjulle rakennettiin komea Bruno Granholmin suunnittelema jugend-tyylinen rautatieasema. Se kuului niin sanottuun neljänteen asemaluokkaan, mikä määritteli sen koon ja ulkonäön. Sitä hallitsi komea odotussali, ja rakennuksessa toimi alusta lähtien myös postikonttori. Asemarakennuksen viereen valmistuivat asemapäällikön ja -miesten talot. Punkaharjun nimi siirrettiin 1980-luvun alussa Punkasalmen asemalle, ja vuonna 1994 vanha Punkaharjun asema nimettiin Lustoksi viereen rakennetun metsämuseon mukaan.

Liikenne rataosuudella oli alusta alkaen vilkasta, ja tavarajunien lisäksi sillä liikkui päivittäin useita henkilöjunia. Matkailijat siirtyivät asemalta vossikoilla Valtionhotelliin, ja osa jatkoi matkaansa vuonna 1903 avattuun Takaharjun keuhkotautiparantolaan tapaamaan sukulaisia tai ystäviään. Vuonna 1914 avattiin Punkaharjulle toinen hotelli, Hotelli Finlandia, joka oli lyhyen kävelymatkan päässä rautatieasemasta.

Autoliikenteen voitto

Autoliikenne kasvoi 1920-luvulta lähtien tasaisesti. Tiehallitus, jonka vastuulle harjutien hoito kuului, linjasi tien nykyiselle paikalleen 1930-luvun lopulla. Samalla sitä levennettiin niin, että autot saattoivat turvallisesti kohdata toisensa. Valtionhotellin turisteista näihin aikoihin vain muutamat saapuivat lomanviettoon Punkaharjulle omilla autoillaan, suurin osa tuli edelleen junalla tai reittibusseilla. Vasta 1960-luvulta lähtien valtaosa Valtionhotellin matkailijoista saapui Punkaharjulle omilla autoillaan.